18. elokuuta 2016

Kontaktin tärkeys

Kontakti on valmennusskaalassa kolmas asia. Sitä ennen tulee vain rytmi/tahti sekä rentous ja elastisuus. Nyt kun olen kesän aikana pitänyt paljon tunteja, olen aloittanut lähes kaikkien kanssa kontaktista. Kontakti hevoseen ei tarkoita sitä, että pidetään ohjat tuntumalla tai vedetään niistä taaksepäin. Kontakti syntyy, kun hevonen työntää liikettä takaa selän yli kohti kuolaintuntumaa. Tuntuma tulee siis eteen, ei taakse päin.

Kontakti edellyttää sitä, että hevonen on pohkeen edessä ja vastaa apuihin. Hevosen on opittava ottamaan tuntumaa, kuitenkaan painamatta kädelle. Nuorilla sekä "tyhjillä" hevosilla ohjien päässä saa olla enemmän "painoa". Kun hevosia koulutetaan pidemmälle ja saadaan mukaan kokoamista, hevosen painopiste siirtyy enemmän taakse, jolloin etuosa ja ohjastuntuma kevenee. Silloin kun hevonen painaa kädelle, se ei enää työnnä takajaloilla liikettä eteen, eikä kanna kroppaansa takaosan päällä. Tähän auttaa siirtymiset niin askellajien välillä, kuin askellajin sisällä. 




Kun hevonen hyväksyy kontaktin, on mahdollista lähteä notkistamaan hevosta enemmän, tehdä sivuttaisliikkeitä ja treenata kokoamisia ilman, että liikkeiden laatu kärsii. Jos kokoamisia treenataan ilman kontaktia ja energiaa eteen, saadaan aikaan vain lyhyitä askeleita, liikkeen laadun heikkenemistä, sekä itseään väärin käyttävä hevonen. Ratsastajan sekä hevosen on opittava aina ajattelemaan eteenpäin. Kokoaminenkin on aina eteenpäin. Siinä on kyse vain painopisteen siirtämisestä enemmän takaosalle. Jopa peruutuksessa on ajateltava eteenpäin. 

Kontakti on yksinkertainen asia ymmärtää, mutta tottakai joka hevosella on erilaiset ongelmat ja sitäkin tulee treenata joka päivä. Se on yksi peruspilareista. Jokaisen meistä tulisi käyttää ratsastuksen alussa enemmän aikaa perusratsastuksen parantamiseen. Siten saadaan kestäviä ja hyvin avuilla olevia hevosia. :)

Jos mieleen heräsi kysymyksiä aiheesta tai yleisesti perusratsastuksesta niin heittäkää kommentteihin. Voin tehdä niistä sitten joko Q&A tyyppisen postauksen tai samantyyppisen kuin tämä. :)

3. elokuuta 2016

Vaikeuksien kautta voittoon..

Viime viikonloppuna käynnistin taas hevosauton kohti Oulun kansallisia kisoja. Luvassa oli Nuorten esiohjelma sekä PSG, jossa pääpottina oli 1000€! Aika hulppeeta, että joskus on kunnon palkintorahoja jaossa myös koulukisoissa.

Kuva: Maria Sorjonen

Paikalle saavuttuani Wilma stressasi ympäristöä tosi paljon, kun raviradalla treenasi ravihevosia kovaa vauhtia, eikä kisatallissa ollut vielä muita hevosia. Onneksi tallimestari kävi yhden hevosen kanssa siinä kääntymässä, niin Wilmakin rauhottui ja alkoi syömään ja juomaan. Pian alkoi muitakin hevosia saapumaan ja lähdin siinä yhden ratsukon kanssa samaa matkaa kisakentälle ratsastamaan, jotta Wilma näki kisa-alueen. Wilma tuntui laukassa tosi hyvältä, mutta ravissa en saanut sitä täysin läpi ja takaosalle. Tiesin kuitenkin, että se johtui kaikesta siitä jännityksestä. Wilma on yleensä seuraavana päivänä paljon parempi, jos se tuntuu tuolta. 

Wilman hoidettuani ja ruokittuani lähdin metsästämään hotellia. Hotelli löytyi helposti, mutta hevosauton parkkeeraaminen Oulun keskustaan ei ollutkaan ihan yhtä helppoa. Onneksi löysin lähistöltä linja-autoaseman parkkipaikan, ja ystävällinen taksikuski kertoi mulle mistä on lyhin matka hotellille, eikä siitä ollutkaan kuin reilu 5minuutin kävelymatka. Jos tarvitset majoitusta Oulun keskustasta niin voin suositella Forenom Aparthotellia, hintalaatu suhde kohdillaan, huone siisti ja sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. 

Kuva: Maria Sorjonen


Lauantaina saavuin kisapaikalle n. 9 aikoihin, kun Wilma oli jo aikaisemmin saanut aamuruuat. Siivosin siinä karsinan ja kävin aamukävelyllä Wilman kanssa. Sitten lähdin seuraamaan kisoja, sillä mun startti oli taas vasta neljän aikoihin. Matkalla kisaverkkaan Wilma näki taas ravurin radalla, joka siis juoksi täyttä vauhtia ohi, ja Wilma säikähti sitä niin paljon että hyppäsi pystyyn ja teki uukkarin. Tiesin heti hypätä alas kyydistä ja taluttaa sen verkkamaneesiin. Peli oli kuitenkin menetetty, sillä W ei ehtinyt rentoutua ennen rataa, vaan oli tosi pinkeä. Selviydyin radasta muuten, mutta vasemmassa piruetissa W putosi käyntiin enkä saanut korjattua sitä, joten siinä menetin 3%.. Jännitys laski toki pisteitä myös paljon ja saatiinkiin vain 63,9% ja sijoituttiin kolmansiksi. Wilma rauhottui kuitenkin kun kävelin vielä kauan radan jälkeen ja tallissakin se oli taas täysin rauhallinen. Mielessä kuitenkin kävi, että lähtisin kotiin, sillä W:n kanssa on tosi vaikeeta toimia, jos se pelkää oikeasti ja jännittyy noin paljon. 

Video, jonka Terhi Lehtimäki (@terhilehtimaki) julkaisi
Videolla pätkä sunnuntain radasta :)

Ouluun asti kuitenkin oltiin lähdetty, joten päätin jäädä. Ja onneksi jäin! 
Sunnuntaina ei nähty ravureita matkalla verkkaan (päiväkävelyllä kylläkin, ja kyllä, Wilman maailma meni taas sekaisin, ei onneksi ihan niin pahasti kuin ekalla kerralla). Verkassa Wilma tuntui hyvältä ja antoi mun ratsastaa normaalisti. Siitä kyllä huomasi, että se odotti joka nurkan takaa tulevan koppakärryt.. :D Rata sujui hyvin. Raviohjelmassa yllätyin siitä, että esim. oikea sulku joka on aina ollut vaikea, oli nyt paljon helpompi ja parempi kuin vasen. Samoin vasen avo oli nyt helpompi kuin oikea. Kehitystä! Laukkaohjelmassa ei tarvinnut pistää kaasua pohjaan niinkuin lauantaina, mutta otin varman päälle vasemman piruetin ja aloitin sen hieman isommin, ettei se putoa käyntiin. Oikea on Wilmalle vaikeampi ja tällä kertaa se oli hieman väsynyt eikä jaksanut ponnistaa ulos piruetista, joten se vaihtoi laukan. Sain sen kuitenkin korjattua ja se jäikin ainoaksi rikkeeksi. Alku- ja lopputervehdykset oli parempia kuin aikaisemmin ja prosentteja tuli loppujen lopuksi 69,5! Ilman oikean piruetin vaihtoa olisi pojot olleet yli 70! Damn, mutta tyytyväinen olen kuitenkin. Etenkin kun selvisi, että voitettiin luokka ja 1000€! 

Kuva: Milla Försti


Ihanaa saada "palkka" kaikesta tästä tehdystä duunista. Tälläkin kertaa pääsin todistamaan mottoani:
"Winners never quit. Quitters never win." 


Kiitos kuuluu valmentajalle, tukijoukoille, sponsoreille, perheelle, Wilmalle sekä kaikille niille, jotka jaksaa aina kannustaa mua eteenpäin ja iloitsemaan mun kanssa onnistumisista! Silloin kun menee hyvin niin pitää juhlia. Tän lajin parissa se ei ole itsestäänselvyys. :)

Nyt on luvassa kuukauden kisatauko. Wilma saa vähän huilia ja sitten jatketaan treeniä. Tällä kaudella on vielä luvassa Small Tourin yksi osakilpailu, joukkue SM:t sekä toivottavasti ST:n finaali. 

Kuva: Milla Försti




Kuvat Lappeenrannasta, Oulusta en valitettavasti ole vielä löytänyt kuvia. Jos joku lukija oli paikalla kuvaamassa, olisin kiinnostunut ostamaan hyviä kuvia!

18. heinäkuuta 2016

Kultaan kruunattu viikonloppu

Nyt on some niin pullollaan sinivalkopainotteisia hevoskuvia, etten aio pitkästi kirjoittaa. Viime viikonloppuna kilpailin Lappeenrannassa Pikkumestaruudesta ja Small Tourin osakilpailussa. Perjantaina Wilma oli hieman jännittynyt, mutta suoriuduin radasta yhdellä rikkeellä kolmosissa. Prosentteja PSG:stä 66,75 ja voitto!

Lauantaina mun startti oli niin myöhään, että kävin aamupäivällä vähän ratsastamassa. Vaan testatakseni onko Wilma yhtään parempi kuin perjantaina. Ja olihan se! Kisaverkassa Wilma olikin ihan fantastinen. Se ei oo ikinä ollu niin hyvä ratsastaa kuin siinä verkassa. Minkään tehtävän kanssa mulla ei ollut ongelmia, ei edes oikean piruetin joka on meille vielä vaikea. Radalla se ei kuitenkaan onnistunut ja siksakissa mulla oli pieniä ongelmia alussa. Raviohjelma oli kyllä yksi meidän parhaista. Prosentteja Interistä 67,8 joka sekin riitti voittoon! Ihan uskomatonta.

Sunnuntaina oli taas myöhäinen startti, joten kävin keventelemässä. Wilma tuntui hyvältä. Tein lyhyemmän kisaverkan kuin normaalisti, mutta siinä oli silti 10 minuuttia liikaa ja Wilma oli jo väsynyt. Ravissa se vielä jaksoi kantaa, mutta laukassa loppui ponnu kesken. Kürissa en onnistunut oikeassa piruetissa juuri lainkaan, mutta ensin rikki menneet kolmoset sain korjattua. Ohjelmaan tuli väsymyksestä johtuvaa pientä "säätöä", mutta onnistuin kuitenkin pitämään pään kylmänä ja jatkamaan loppuun asti. Ja se riitti myös kürin voittoon prosentein 68,42. Näin ollen Interissä ja Inter kürissa tein omat ennätykset ja kaiken kukkuraksi Wilma voitti vielä Pikkumestaruudessa kultaa.

Mulla oli ihan huikee fiilis koko viikonlopun ja vaikka radoilla tuli rikkeitä niin pysyin suunnitelmassa ja ratsastin niin hyvin kuin ikinä pystyin. En oo varmaan missään aikaisemmassa kisassa pystynyt keskittymään radalla yhtä hyvin. En tiedä mistä tuollainen flow ilmesty, mutta oli se huikeeta!

Nyt Wilma on ansainnut muutaman vapaapäivän ja koko tämän viikon se saa huilia. Loppuviikosta käyn maastoilemassa ja keventelen sitä vähän, mutten tee mitään oikeeta työtä. Ensi viikolla treenataan taas normaaliin tapaan kohti seuraavaa etappia.



Nyt kuitenkin kuvia. :)
















Kaikkensa antaneet :D



Kiitollinen, siunattu, onnellinen
Matkannut tänne ohi ongelmien
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.

PS. Jalassa oli joka päivä Scarabeusin onnenhousut, jotka esittelin parin takaisessa postauksessa ;)

Kuvat: Lotta Luomajärvi, Taru Arola ja iskä :D